Sorry!!!

Kvantti Elefantti tai ainakin laulaja on ollut (kuten kuvasta huomaa) väsyneissä tunnelmissa. Kuten arvatakkin saattoi, että tämä muusikkoperhe unohtaa päivitellä elämäämme tänne. Mutta tämä on totuus, olemme laiska karjasakki. Kunpa olis joku, joka hoitais ja aikatauluttas tän maallisen shitin meidän puolestamme. Mutta omasta pers'reiästä tämäkin pitää rutistaa, niin kuin pienenä bändinä kaikki. Mutta alakulossa emme elä, nyt kun tässä kirjoittelee niitä muistaa miten kivaa tämä oikeastaan onkaan ;)

Mutta emme ole olleet laiskoja. Hitaasti äänitteemme valmistuu ja katsotaan katsotaan milloin saamme valmiiksi. Meidän on ollut välillä vaikeuksia löytää tarpeeksi aikaa treenaamiselle, kun kaikilla on töitä, minulla kaksi lasta, Ville myös toinen bändi ja autokin on ollut rikki. Olemme työstäneet biisejä, kokeilleet uusia rytmikikkoja vanhempiin ja suoriutuneet keikoista uusien biisien voimin. Hauskaakin olemme yhdessä pitäneet, kuinkas muutenkaan, meillä on niin kivaa yhdessä. Olemme kaikki hyvin rauhallisia tyyppejä, eikä hypitä toistemme silmille vaikka vittuilulle ei ole rajoja ja hölmöilyille. Tykkään niin paljon noista kundeista, kun energiamme kulkevat samoilla pituuksilla, eikä kenenkään ego ole musiikintekemisen suhteen liian iso.

Kerronpa teille tarinan, kun pojilla oli mulle yllätys. Tämä tapahtui tammikuussa. Olimme lähdössä treenaamaan Sipooseen ja istuin autoon. Pojat olivat innoissaan, että "Meillä on sulle lahja". No minätyttö olin ihan innoissani silleen "Eikä!!! Voi teitä! Ei olis tarttenut" ja tunsin syvää rakkautta siitä, että he ajattelevat minua, juuri MINUA! Pojat ojensivat minulle Iittalan kassia ja olin sydän kurkussa, että onpa ihanaa, noilla on ollut selkeesti ikävä mua. Noooo, avasin kassin ja sieltä paljastui:

Aattelin sitten, että ette vittu voi olla tosissanne. Nämähän ovat Saken kaiken kokeneet, voittokkaalla Lafkan bändi kilpailuissakin nähdyt kamalat eräjormasandaalit. Kiitos. Tipuin tosiaan maan pinnalle ja näillä oli tietenkin hauskaa. "Sä voit viedä ne himaas" Kiva. Tosiaan, muistan kun kattelin noita kenkiä aina kauhuissani treeneissä ja yritin pitää suuni kiinni, kun mietin miten noin komea mies voi kulkea noissa. Mutta sitten mulle riitti, kun Sakke oli pukenut noi keikalle. Noista monoista tuli yleinen vittuilun aihe, ja luojan kiitos Sakke lakkasi käyttämästä tennareitaan ja on muutenkin siitä lähtien kiinnittänyt huomiota kenkävalintoihinsa. Onneksi mä olen Saken elämässä, ihan selkeesti olen pelastanut hänet. Viimeinen kuva Sakesta ja hänen rakkaista kengistään.

 Musta välillä tuntuu, että koen jonkun yhteyden esineiden kanssa, aika säälittävää, mutta kun mietin, että mitä noille kengille pitäis tehdä, niin otin ne lämmittelemään treenikselle. Täytyihän niiden kokea tämä treenis, jos ei jalassa, niin edes käyden siellä. Saken vanhat kengät ja vanha elämä... Ajattelin, että heitetään sitten roskiin, mutta kun mä ajattelin mitä kaikkea ne ovat nähneet meidän kanssa, ja keikkoja missä ovat olleet, niin keksin, että noi saa jatkossakin tulla meidän keikoille. Saken taikakengistä tehtiin nyt meidän maskotti, tippikengät. Jos vaikka joku joskus niihin heittäis lantin köyhälle bändille tukeakseen meidän toimintaa. Totuushan kuitenkin on, että jos keikasta saadaan jotain liksaa, niin se ei millään hintatasolla kata kuluja ja sitä työmäärää mitä musiikin eteen teemme. En edes tiedä paljon on kertynyt kilometrejä Tiksin ja treeniksen välillä, tai keikkapaikoille. Soitinhuolloista tai ostoksista puhumattakaan. Onneksi teemme tätä rakkaudesta musiikkiin ja se on elämäntapamme. Joten bongaa monot ja heitä lantti, Kvantti Elefantti kiittää!

Voitasko jo soittaa? Tässä vähän treenikseltä vähän tunnelmia. Ei biisit synny tyhjästä. Minä luonnollisesti puhun mikkiin, kun ei kukaan mua muuten kuule. Välillä pitää pitää homma kasassa, kun nää soittelee päällekkäin omiansa ja mä mietin mihin mua tarvitaan. Perustetaan yhden miehen orkat kaikki. No ei, meil on pääsääntöisesti hyviä treenejä, kun on aina jokin tähtäin mitä varten tätä teemme.

Ja pitäähän sitä välillä relata yhdessä, sen me kyllä osaamme. Tuomas on kyllä maailman komein rumpali, eiks jeh?

 Ville on niin söpö, kun se keskittyy ja miettii. Villehän tuli bändiimme viime keväänä, kun edellinen basistimme päätti poistua bändistämme. Ville on todella luova ja musikaalinen, ja pian saatte kuulla keikoilla myös häntä taustalauluissa. Suunnitteilla on myös dueetto ja Villelle oma laulu. Vain taivas on rajana, kun osaa muutakin kuin aukoo turpaansa.

Tuomas rakastaa mua, kun jaksan räpsiä näitä kuvia. On silläkin niin vaikeeta. Luulis, että nauttii, kun siitä tykätään ja halutaan ottaa kuvia. 

 Sakke on ilmeisesti hiukka väsynyt duunipäivän jälkeen ja oottelee, että pääsis himaan syömään. Se miettii aina vaan ruokaa, mut tekee sen mitä vaaditaan, tuo uusia biisejä, sovittaa mun biisejä, on älykäs rakenteiden funtsija ja syö hyvin. Unohtamatta sooloja ;)

Tällaista meidän arkena. Vantaan kaupunki pyysi meidät mukaan Reilun kaupan kampanjaan, ja olimme esiintymässä Korsossa Luhmossa järjestetyssä tapahtumassa. Sävelsin tapahtumaa varten biisin Ei kaavaa, ja se sai lämpimän vastaan oton järjestäjiltä. Pääsemme Vantaan kaupungin kautta studioon äänittämään biisin ja sitten se lähtee kiertoon musavideon kera. Mutta kerromme sitten siitä enemmän. Osa biisistä taltioitiin keikalla ja tapahtumasta tehtiin kooste. Tästä linkistä sen pääsee kuulemaan:

 http://vantaakanava.fi/reilu-juhla-lumossa/

Kämmäsin sanat tokassa säkeistössä, mutta se on elämää. Minä en kuollut siihen, olen edelleen elossa.
Tuolla me ollaan, juuri niin hassunnäköisinä kuin ollaan ;) Söimme yhden, ison ja Reilun Sonjabanaanin elävältä.

Eli joulukuu ja tammikuu on mennyt keikkaillen, uusia biisejä tehden ja studiolla ollen. Ihan loistoaikaa ollut ja taidettiin levätä jopa kaksi viikkoakin jossain välissä.

Helmikuusta tulee varmaan rankka, kun tosiaan studiohommat ovat kesken, ja pitäisi toisellekkin studiolle päästä ja hio biisejä. Osallistumme Emergenza-festivaaleille, jotka alkavat helmikuussa. Jänskättää skidisti, mitä tulee tapahtumaan, kun tuntuu että taipaleemme etenee omaan verkkaiseen tahtiinsa. Aika hienoa on, kun ei tiedä mitä jonkun oven takana odottaa. Ja onhan meillä tiedossa ilonpitoakin. Kvantti Elefantti lähtee Ruotsiin ensi sunnuntaina, tosin ihan vaan vapaalle yhdessä. Katsotaan lähteekö akustiset soittokamat messiin ja saamme vietyä musiikkiamme Tukholman kaduille. Tässä lomastamme siis seuraava postaus viikon päästä :)

Rakkaudella: Eleonoor