Perusilta: Helsinki-Vantaa-Sipoo-Vantaa-Helsinki

Musta välillä tuntuu, että suurin osa työskentelyaikaa menee matkustamiseen. Ei se minua sinäänsä haittaa, kun matkustaminen on kivaa. On vain aikaa, voi katsella ihmisiä, kokea muiden hetkiä, tarkkailla, kirjoitella sanoja, kuunnella mielentila musiikkia. Paras hetki junailun jälkeen on, kun Sakke hakee mut Tiksin asemalta ja saadaan höpötellä henkeviä elämästä.

Tänään kuitenkin koko revahka tuli autolla hakemaan mua. En tiedä saisko tästä vielä puhua, mutta pojat vuokras omakotitalon, jeeee! Minäkin tulen asumaan siellä vuoroviikoin, näin ainakin olen päättänyt, koska idea oli minun! Kaikki itseasiassa lähti siitä, että minä aloin katsella itselleni taloa Vantaalta, sitten nää innostui siitä ja saivat aikaiseksi sen. No mutta kuitenkin, minä odottelin fantteja tylsistyneenä kylmenevän ärräkahvini kanssa, sillä olin päättänyt yllättää heidät laittamalla rillit moneen vuoteen päähän. Pelko oli pyllyssä, että joku on vienyt MINUN etupenkkipaikkani, etten saisi meistä hyvää kuvaa, kun Sakella on ajaessa rillit päässä. Onneksi Ville ja Tuomas olivat oivaltaneet paikkansa (vihdoin) autossa, ja minä pääsin ottamaan meistä kuvan.

Tällaisia me olemme, tällaisena tavallisena päivänä, jolloin teemme yhdessä jotain mitä rakastamme :)

Oli ihanaa ajaa Sipooseen. Ulkona on nyt niin kaunista. Pojat olivat viikonlopusta väsähtäneitä ja minä tietenkin elämäni vedossa. Nää on niitä hetkiä, kun joudun hillitsemään energialataustani, ettei raukat nuupahda läsnäolostani. Rakastan olla kyydissä ja katsella maisemia, niin minä ainakin yritin tehdä, vaikka oli pakko kertoa siitä kun viikko sitten oikeasti astuin banaaniin ja melkein kaaduin. Hyvällä kehonhallinnalla selviää onneksi kaikesta ;) Radiosta sattui tulemaan Pmmp:n Matkalaulu <3 Sitä on luukutettu autossa kundien kanssa, ja silloin kaikki yleensä piristyy ja ilostuu. Nooo, ei tänään. Ehkä se tuli muistutukseksi siitä, että me ollaan kimpassa, tuli mitä tuli; Meillä on toisemme <3

Treeniksemme on Sipoossa. Tuntuu oudolta kesän jälkeen saapua pimeään Sipooseen. Nyt kun lumi on satanut maahan, siellä oli kaunista ja hyvin taianomaista. Ei tarvinnut treenikselle kömpiessä pelätä tippuvansa kuoppaan tai liukastuvansa mutaan. Tämä päivä meni Tuomaksen viritellessä rumpuja ja Sakke ja Ville otti chillisti.

Soitettiin vielä demobiisit läpi, ja funtsittiin yhtä, kaikilla kulmat yhtä kurtussa. Haluamme kaikki sen biisin demolle, mutta siinä on vielä auki olevia juttuja ja epävarmuutta, ettei oikein olla varmoja mitä me sille tehdään. Mutta minä luotan intuitiooni ja siitä tulee loistava. Raakanauhoitin biisit puhelimella, että voin suunnitella niihin pianot ja muita elementtejä, ja olin kyllä todella tyytyväinen. Olen hyvin luottavaisin mielin tämän demotussession kanssa, koska meillä on aikaa, eikä aiota pitää kiirettä julkaisemisen kanssa. Haluan, että äänitteestä tulee sellainen, että meidän jokaisen korva kestää sen. On jäänyt jotenkin paskamaku joistain studiomeiningeistä, kun on niin kiire ja sitten sä tiedät pystyväs parempaan ja sit sulle sanotaan, et "jees, tosi hyvä" vaikkei se sitä olis. Ja sitten kun sä tajuut, et ei nyt mennyt putkeen sittenkään, niin aika on jo loppu. Sit tulee demo joka vaan ärsyttää, eikä sen takana pysty seisomaan. Nyt on vain aikaa.

Elämä maistuu ja kohta uni. Ensi viikosta tulee rankka, mutta uskon, että loistava. Mulla on tosi hyvät fibat tästä. Sakke ja Ville ovat aamut töissä ja työstetään tätä yömyöhään sitten. Lauantaina on vielä akustinen yksärikeikka, ja yritämme tässä sivussa työstää siihen vielä muutamia biisejä. Onneksi saamme soittaa omaa matskua, mutta muutama coveri on aina jees vetää, on niin siistii kun jengi villiintyy ja laulaa mukana :)

Mutta nyt, hyvää yötä!

Rakkaudella: Eleonoor